Saaristomeren leiri päättyi 28.heinäkuuta Porvooseen.
11 päivän leiri oli onnistunut kokonaisuus. Säät suosivat lähes täydellisesti sukelluskohteille pääsyä. Sinilevää alkoi kertyä pintaan, kun tuuli oli lomalla. Kuitenkin aikaisempiin vuosiin verrattuna leväongelma oli kohtuullinen.
Reittimme oli suhteellisen suoraviivainen Porvoosta Helsingin ohi Porkkalaan ja jatko Hangon kautta Utöseen ja lähes samaa reittiä takaisin.
Sukellukset aloitettiin tuoreella löydöllä, höyrykäyttöisellä siipiratasalus Dianalla. Tämä oli Murenan toinen vierailu tällä hylyllä. Hylky on lionnut Pirttisaaren, Kaunissaaren ja Kalkkirannan muodostamassa Bårmudan kolmiossa lähes kaksisataa vuotta. Se on puurakenteinen ja erittäin hauras ja arviomme Jukka-hylyn 5 vuoden havaintojemme perusteella on, että sen tuhoutumisvauhti tulee radikaalisti kasvamaan. Hiljaisena yhteisymmärryksenä leiriläisten kesken oli, että vierailumäärämme Diana-hylyllä tullaan rajoittamaan pariin kertaan vuodessa. Hylkypuistoajatus kohteesta on virhe.
Dianan kannelta löytyi se kaikkien sukeltajien unelmalöytö AARREARKKU, sisältöä kaikki voivat vain arvailla kuvan perusteella. Valtava toiveemme on, että aarrearkku pysyy kannella sukeltajien iloksi ja ettei siitä viedä kannelta ”tutkimustarkoituksiin” mustille markkinoille eikä muuallekaan.
Matkalla Hankoon sukellettiin hylkypuisto Gustav Adolfilla, kasuunihylyllä sekä Klaus Oldendorfilla. Näkyvyydet olivat kohteilla hyvät.
Ilman draamaa ja uhkakuvia leirin onnistumisesta ei selvitty tälläkään kertaa. Uusittu polttoainesäiliö alkoi vuotamaan. Onneksi vuotokohta oli sen verran korkealla, että polttoainemäärän optimoinnilla vuotoa ei tapahtunut
Porkkalasta miehistö kasvoi Yogin ja Ainon liittyessä tiimiin. Hankoon saavuttiin aikataulumme mukaisesti.
Uusi tuttavuutemme Pasi ja Vihis liittyivät täällä joukkoon ja aluksen miehistö saavutti maksimin eli 10 hlöä. Pizza oli edelleen syömiskelpoista ilta menynä Hangon rantamakasiineilla.
Sääennusteiden perusteella suoritimme yhden sukelluksen Hangon tykkilaveteilla ja teimme suoran 6 tunnin siirtymisen Utöseen. Matkalla ihailimme Bengskärin maisemia.
Seuraava aamu olikin tuulinen ja sukeltaminen Park Victory-hylyllä siirtyi iltaan. Leiriläiset osallistuivat päivän aikana ohjattuun saarikierrokseen, joka sisälsi myös majakkavierailun. Majakan tasanteelle pääsee ainoastaan yhtenä päivänä vuodessa…Utön majakkapäivänä, joten tasanne jäi vierailematta. Utön kappeli, museo ja kauniit rannat kuuluivat myös vierailukohteisiin. Utö oli aivan yhtä idyllinen kuin aiemminkin.
Parkilla tehtiin yhteensä 3 sukellusta. Näkyvyydet eivät vastanneet Parkin mainetta Suomen parhaista näkyvyyksistä etenkään keulalla.
Utöstä vadelmaveneemme ohjasi keulansa takaisin Hankoon ja sukelluskohteitamme olivat Alfred, Ladoga ja Jukka-hylky. Matkalla yövyimme Örössä ja illalla ehti tutustua saaren länsirannan upeisiin kallioihin ja auringonlaskuun.
Hangossa varustauduttiin kotimatkaan ja syötiin taas pizzaa. Illan piristeenä oli useavuotisen saaristomeren konkarin Tompan ja hänen puolisonsa Jessican tapaaminen muisteloiden merkeissä.
Kari bongasi Hangossa ensimmäisen kouluttajansa vuosikymmenien takaa, Jouni Pihlajan, satamavieraiden joukosta.
Loppusuoralla Porvooseen sukellettiin Eiralla, Klasulla ja Gordyllä, minkä jälkeen draama puuttui taas peliin…ilmakompressori hajosi. Puhelinneuvottelujen jälkeen Ville uhrautui pelastajaksemme ja toi meille varaosat Porkkalaan. Jättikiitos siitä Villelle. On hienoa panna merkille seurasta löytyvää auttamishalua hädän hetkellä.
Ennen kotisatamaamme viimeinen sukelluskohde oli Munin.
Leiri oli onnistunut ja sukelluslistamme päivittyi tiuhaan tahtiin.
Kaiken kaikkiaan oli loistavaa nähdä uusia sukeltajia riveissämme ja heidän suunnitelmiaan sukelluskoulutuksen kautta harrastuksen syvempään osaamiseen ja tätä kautta uutta verta toiminnan suunnitteluun ja vastuutehtäviin jopa hallitustasolle asti.
Kuvia päivittyy kuvagalleriaamme.
